LIIKETOIMINTAMME JUURET

Vagnfabriksaktiebolaget I Södertelge perustettiin Surahammars Brukin tuella vuonna 1891 aikana, jolloin rautatiet olivat uusinta uutta tekniikan alalla Ruotsissa.

Nyt, yli sata vuotta myöhemmin, alkuperäisten periaatteidensa mukaisesti toimiva Scania on kukoistava ja maailmanlaajuisesti toimivat kuorma-auto-, linja-auto- ja moottorivalmistaja sekä palvelutuottaja. Yhtiön 30 ensimmäistä toimintavuotta olivat hapuilevia, mutta niiden aikana löytynyt toiminnan painopiste on säilynyt tähän päivään saakka.

Vagnfabriksaktiebolaget i Södertelge -nimen suora käännös on Södertäljen vaunutehdas Oy. Kuten nimestä käy ilmi, omistajat laittoivat toivonsa rautatiekaluston markkinoiden mahdollisuuksiin.

Ruotsin haasteellisesta maantieteellisen muodosta – etelä-pohjoissuunnassa 2 000 km pitkä kapea kaistale – ja vallalla olleesta köyhyydestä huolimatta valtiovalta rakennutti vuosien 1850 ja 1900 välillä normaalin raidevälin rautatieverkoston, joka kattoi koko maan – myös harvaan asutut pohjoisosat. Tähän perusrautatieverkostoon yhdistettiin lukuisia pienempiä yksityisiä rautateitä, joiden raideväli oli normaalia kapeampi.

Ruotsi oli köyhä maatalousvaltainen maa, jossa teollistuminen tapahtui huomattavan myöhään Englannin kaltaisiin maihin verrattuna. 1840-luvun alkupuolella säädettiin laki, joka takasi pakollisen peruskoulutuksen kaikille lapsille – niin tytöille kuin pojillekin. Samoihin aikoihin aloitettiin myös massiiviset rautatieverkoston rakennustyöt eteläisessä Ruotsissa.

1860-luvulla maata koettelivat lukuisat huonot satokaudet ja niistä seurannut nälänhätä. Demokraattinen kehitys eteni hitaasti ja valtaosa väestöstä eli ilman minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia. Nämä tekijät johtivat suureen maastamuuttoon. Vuosien 1850 ja 1920 välisenä aikana yli 40 prosenttia väestöstä lähti etsimään onneaan muista maista. Valtaosa lähtijöistä suuntasi Amerikkaan.

Menestyksen myötä Saksasta saadut vaikutteet rohkaisivat yhtiön johtoa laajentamaan yritystoiminnan aluillaan oleville automarkkinoille. Nuori insinööri Gustaf Erikson palkattiin yhtiöön kehittämään “automobiileja ja niiden moottoreita”.

Ensimmäinen ruotsalainen auto ajoi neitsytmatkansa vuonna 1898. Sen käynti oli epäsäännöllistä ja ohjaaminen lähes mahdotonta. Autonvalmistus osoittautui huomattavasti odotettua vaikeammaksi. Vuonna 1901 työ viimein tuotti tulosta, ja yhtiö onnistui kehittämään luotettavan ja tehokkaan moottorin. Se asennettiin raitiovaunuun, ja yhtiön ensimmäinen moottoriajoneuvo oli nähnyt päivänvalon. Moottori johti ensimmäisen VABIS-kuorma-auton ja sarjavalmisteisen henkilöauton valmistamiseen. Ruotsin ensimmäisillä automessuilla se sai vastaansa uuden kilpailijan – eteläruotsalaisen ajoneuvo- ja polkupyörävalmistaja Scanian, joka esitteli messuilla ensimmäisen kuorma-autonsa. Messut vakuuttivat molemmat yhtiöt siitä, että autoalalla kannatti jatkaa.

VABISin kuorma-autojen myynti lähti kuitenkin liikkeelle yskien. Moottori oli hyvä, mutta runkoa jouduttiin muokkaamaan useaan otteeseen tiukkojen asiakasvaatimusten takia. Käytännössä kuorma-autojen sarjatuotanto päästiin aloittamaan vasta 1906 ja kunnolla vauhtiin päästiin vasta 1909. 1900-luvun alkupuolella valmistajalla oli tapana vauhdittaa tuotteidensa myyntiä järjestämällä kilpa-ajoja. Vuonna 1909 Tukholman laitamilla järjestettiin ensimmäinen kuorma-autokilpailu, jossa jokainen osallistuja palkittiin, koska tieolosuhteet osoittautuivat erittäin hankaliksi.

Rautatiekuume alkoi laskea 1900-luvun alussa, kun kaluston tarve oli saatu tyydytettyä.

VABISin johto päättikin vuonna 1907 keskittyä autoalalle ja avasi Södertäljeen uuden tehtaan, jossa alettiin valmistaa yksinomaan “perusajoneuvoja” ja moottoreita. Moottoreita myytiin myös teollisuus- ja merikäyttöön.

VABISin insinöörien kekseliäisyydestä kertoo se, että tehdas toimitti ensimmäisen kippirungollisen kuorma-auton jo vuonna 1907 sekä linja-autojen esiasteeksi katsottavan kuorma-auton, jossa oli vaihdettava matkustamo.

Kun aiemmin kukoistaneen rautatieliiketoiminnan rahahanat kuitenkin sulkeutuivat, investointi omiin malleihin ja uuteen tehtaaseen osoittautui tuhoisaksi. Toisaalla Scania oli valinnut toisen polun: se oli alkanut suunnitella ajoneuvoja ulkomaisten mallien pohjalta ja käytti valmistuksessa osto-osia. Vaadittavat aloituskustannukset olivat näin ollen pienemmät kuin omassa tuotannossa.

Scania myikin menestyksellä autoja asiakkaille jo vuonna 1902. Tiloja laajennettiin ja kuorma-autotuotanto käynnistyi toden teolla vuonna 1908.

Ensimmäinen linja-auto valmistettiin 1911, ja vuonna 1912 saavutettiin läpimurto paloautojen toimittajana. Tämä erikoisala oli Scania-Vabisille tärkeä koko 1910-luvun ajan.

Vuonna 1914 esiteltiin uusi kilpailukykyinen moottorimallisto, joka säilyi tuotannossa 1920-luvun puoliväliin saakka. Uuden moottorin suunnittelija oli kaukokatseinen nuori insinööri August Nilsson. Hänet nimitettiin yhtiön pääinsinööriksi vuonna 1915, ja tässä toimessa hän johti Scania-Vabisin suunnittelutyötä yli 30 vuotta. Fuusioituneen yhtiön pääkonttori sijaitsi Södertäljessä. Yhtiö alkoi laajentaa markkinoitaan luomalla jälleenmyyjäverkoston ensin Ruotsiin ja pohjoismaisiin naapurimaihin. Satunnaisia kauppoja tehtiin myös kaukaisempiin maihin, kuten Siamiin (Thaimaahan) ja Australiaan.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä ajasta odotettiin kukoistavaa, mutta odotukset osoittautuivat vääriksi ja sotaa seuranneella deflaatiolla oli Scania-Vabisille katastrofaaliset seuraukset. Suuret investoinnit tuotantoon sekä teräksen ja muiden raaka-aineiden ulkoiseen alihankintaan osoittautuivat kohtuuttomiksi.

Yhtiön liiketoimintakonseptina oli kilpailla suurimittaisella tuotannolla suoraan ulkomaisten yhtiöiden kanssa. Mutta kun tuontirajoitukset poistettiin, Ruotsin markkinat täyttyivät halvoista massatuotetuista ulkomaisista ajoneuvoista. Kilpailutilanne kävi niin ankaraksi, että Scania-Vabisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia.

Scania-Vabis siirtyi 1920-luvulle kriisitunnelmissa. Vuonna 1921 yhtiö asetettiin selvitystilaan. Yhtiön nimi saatiin pelastettua, ja Scania-Vabis saattoi aloittaa liiketoiminnan pian uudelleen. Uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Gunnar Lindmark, joka pohjusti tietä pitkään kestäneelle vakauden aikakaudelle yhdessä pääinsinööri August Nilssonin kanssa.

Kaikki tuotanto siirrettiin Södertäljeen, ja yhtiö luopui suorasta kilpailusta tuontivoittoisilla perusajoneuvomarkkinoilla ja alkoi keskittyä raskaiden kuorma-autojen ja linja-autojen valmistukseen. Vetoapua saatiin myös August Nilssonin tiimin kehittämästä uudesta kansiventtiilitekniikkaan pohjautuvasta moottorimallistosta.

Samalla August Nilssonin johtama luova suunnittelutiimi kehitti asiakkaiden tarpeiden pohjalta useita innovaatioita, kuten edistyksellisiä voimansiirtoratkaisuja, hydraulisen kippivaihteen, kuorma-autoihin asennettavia hiekoituslaitteita sekä postivaunujen telaketjuvedon.

Säännöllinen linja-autoliikenne alkoi toimia Ruotsissa 1920-luvulla. Linja-autoista kehkeytyi pian uusi kasvava erikoisala Scania-Vabisille. Tiivis yhteistyö asiakkaiden insinöörien kanssa paitsi haastoi yhtiön insinöörit kehittämään innovatiivisia ratkaisuja myös auttoi yhtiötä selviytymään vaikeista ajoista ja pohjusti samalla tietä asiakaslähtöisyyttä painottavalle strategialle, jonka varassa yhtiö toimii vielä tänäkin päivänä.